2019-08-07T12:39:40+03:00 Blog Integration Feed Generator https://arkangeli.vuodatus.net/ arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

http://nasujamasu.wordpress.com/  - tervetuloa sinne!]]>

2008-10-09T23:01:00+03:00 2019-08-07T12:38:30+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/10/ups arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Blogi sisältöineen siirtyy tämän päivän ja huomisen aikana Wordpressin alaisuuteen ja uuteen osoitteeseen. Pyrin hoitamaan muuton niin, että Blogilistan kautta tätä blogia tilaavien ei tarvitse tehdä yhtään mitään pitääkseen blogini lukulistallaan :)]]>

2008-10-05T18:54:00+03:00 2019-08-07T12:38:32+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/10/muutto arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Lääkäri tunnusteli kohdunsuun ja varmisti vielä ultralla, että kaikki oli hyvin (ultran näytöllä vilahti myös kovasti heiluva jalka, mikä oli hauskaa!). Kohdunsuu ja -kaula ovat napakasti kiinni, eikä kohdunkaula ole lyhentynyt. Voin siis olla ihan rauhassa, vaikka vatsa epämukavalta tuntuisikin, sillä kyse on ihan normaaleista tuntemuksista eikä mistään vakavasta. Jippii! Lääkärikäynnin jälkeen nautin kahvilassa ihanan sokerikermarasvapommin prinsessaleivoksen muodossa. Autuutta!

Edellisen merkinnän jälkeen on massussa tapahtunut kaksi kertomisen arvoista asiaa:

1. Huomasin eilen illalla, että pikkuisen naperoni potkut näkyvät jo vatsan päällekin! Kuvittelin, että tämä tapahtuisi vasta monta viikkoa myöhemmin, mutta nähtävästi olin väärässä. Oli liikuttavaa ja samalla hurjan hassua seurata, miten potkujen tahtiin nousi vatsan pintaan pieniä kumpareita. Siitä tulee varmaan nyt minulle jokailtainen ohjelmanumero...

2. Luulen, että tänään koettiin ensimmäinen hikka! Loikoilin sohvalla ja soitin vauvalle (ja itselleni) Mike Oldfieldia, ja juuri kun päästiin Ommadawnin ensimmäisessä osassa suosikkikohtaani, alkoi maha nytkähdellä tasaisin väliajoin. Sitä jatkui 10-12 kertaa tietyssä rytmissä ja sitten nytkähtely loppui. Hauska kokemus! Toivottavasti se tosiaan oli hikka eikä vauvan protesti musiikkivalintaani kohtaan...
]]>

2008-09-24T23:16:00+03:00 2019-08-07T12:38:34+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/09/hikka arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Nyt on saatu käytyä siinä kovasti pelätyssä, jännitetyssä ja odotetussa rakenneultrassa. Pikkuinen näytti juuri siltä kuin pitikin: vastasi kokonsa puolesta viikkojaan ja kaikki rakenteet ja elimet olivat ultraajan mukaan kunnossa. Jippii!!! Ultran jälkeen oli ihan uskomattoman iloinen ja helpottunut olo.

Pienokaisen sukupuoli on nyt myös tiedossa, mutta se on paljastettu ainoastaan perheelle. Tuntuu jotenkin hämmentävältä tietää, kumpi siellä kohdussa köllöttelee. Nyt tulokkaaseen osaa suhtautua jotenkin selkeämmin omana itsenään eikä vain yleisesti vauvana, mikä tuntuu tavallaan aivan ihanalta.

Potkut ovat voimistuneet ja niitä tuntuu nykyään aika mukavasti pitkin päivää eikä ainoastaan iltapainotteisesti kuten aiemmin. Toisinaan pikkuinen onnistuu potkaisemaan jo niin napakasti, että se tuntuu jo epämukavalta. Enimmäkseen potkut ja muksaukset kuitenkin tuntuvat mukavalta ja vetävät suun hymyyn. On niin ihanaa saada massusta elonmerkkejä ja tietää, että pienellä on kaikki hyvin!

Maha on aloittanut mitä melkoisimman kasvupyrähdyksen. Tuntuu, että se on tuplannut kokonsa alle kahdessa viikossa! Nyt se on ihan selvä vauvamaha, jota ei enää vaatteilla juuri saa piiloon - ja se on oikeastaan kauhean mukavaa. Olen ostanut muutamia äitiyspaitoja, jotka korostavat pyöristyvää vatsaa kauniisti... en jotenkin osaa ajatellakaan, että pukeutuisin nyt johonkin isoon "säkkiin" ja yrittäisin peitellä tuota massua, sillä minusta se on kaunis. Joillekin odottaville äideille on ehkä vaikeaa hyväksyä se, miten vartalo muuttuu, mutta ainakin minä iloitsen tuosta pyöreästä massusta ja olen siitä ylpeä.

Mahakuva, rv 20+6:



Aihetta pienelle valituksellekin toki on: jostain syystä olo on ollut aika epämukava jo viikon, pari. Maha tuntuu jotenkin hankalalta. Se ei ole varsinaisesti kipeä, mutta tuntuu tukalalta ja välillä paineiselta. Se tuntuu oikeastaan vähän siltä, kuin sinne olisi sovitettu liian suuri ja hankalan muotoinen kappale sisälle. Hysteerinen esikoisodottaja minussa on hieman huolissaan, vaikka terve järki sanoo kyllä, että pakko tämän nopean mahan kasvun on jossain tuntua.

Annoin kuitenkin periksi neuroottisuudelleni ja menen tänään käymään lääkärillä, ihan varmuuden vuoksi. Better safe than sorry. Haluan kuulla ihan asiansa osaavalta lääkäriltä, että kaikki on hyvin ja tämä kuuluu asiaan.]]>

2008-09-23T12:21:00+03:00 2019-08-07T12:38:36+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/09/rk-ultra-ja-epamukavuus arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Vatsa kasvaa vähän kerrallaan, kuten tästä uudesta kuvasta (otettu siis 19+5) näkyy:



Tälläkin kertaa vatsa näyttää minusta valokuvassa isommalta kuin se oikeasti on. Tavalliset housut mahtuvat vielä jalkaan mutta eivät ole enää millään muotoa mukavat, joten olen kyllä ihan reilusti siirtynyt käyttämään äitiysfarkkuja. Kolmet olen ostanut huuto.netistä (yhdet ovat vielä postissa hakematta...) ja vajaa viikko sitten sain kolmet housut ja kolme paitaa lainaan ystävältä.

Housujen suhteen asiat ovat nyt siis vallan mainiosti, mutta muita vaatteita on hankittava: rintaliivejä, alushousuja, muutama lyhythihainen ja muutama pitkähihainen pusero - vähintään. Äiti antoi minulle käyttöön a-linjaisen syystakkinsa, jota moittii liian kuumaksi. Voi olla, että selviän sillä jopa täkäläisistä talvikeleistä, sillä täällä pk-seudulla talvi on tunnetusti jotain muuta kuin oikea talvi...

Eilen iski ensimmäistä kertaa viikkoihin sellainen epämääräinen pelko ja angsti kaikesta tulevasta. Tähän asti olen tyytyväisenä porskuttanut menemään päivän kerrallaan nauttien olostani ja elämästäni, enkä ole suuremmin pysähtynyt (tai uskaltanut pysähtyä?) miettimään ihan toden teolla, miten valtava elämänmuutos on edessä.

No, jossain vaiheessa huolet tunnetusti hyökkäävät kimppuun takavasemmalta, vaikka niitä kuinka olisi pitkään onnistunut välttelemään. Siispä itkin puoli iltaa milloin mitäkin älytöntä huolta varmana siitä, että minusta ei mitenkään voi tulla kelvollista äitiä, että sairastun vähintään synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki ilo katoaa elämästäni, että elämäni on ohi äitiyden myötä enkä enää ikinä pääse mihinkään, että jään yksin vauvan kanssa eikä ystäviä kiinnosta seurani enää... ja niin edelleen ja niin edelleen. Kiitos hormonien, itkin jokaista pikkuistakin asiaa, vaikka kuinka järjen tasolla tiesin, että se oli typerää.

Oikeastaan siis vasta eilen ymmärsin, millaisessa hormonimyrskyssä elän juuri nyt ja miten herkkä olen pahimmillani (tai parhaimmillani). Onneksi rakas mieheni palaa huomenna työmatkaltaan, eikä minun tarvitse olla yksin kahta päivää enempää.

Pienestä masuasukista on toisinaan jo yllättävän paljon iloa ja lohtua: eilen kaiken itkemisen keskellä vatsasta tuntui lohduttavia muksauksia, jotka kaiken ahdistuksen keskellä helpottivat vähän oloa. On uskomattoman ihanaa tuntea, että sisälläni ihan oikeasti kasvaa pieni elävä olento.
]]>

2008-09-13T00:15:00+03:00 2019-08-07T12:38:39+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/09/hormonimyrsky arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Toissapäivänä tunsin ensimmäistä kertaa ihan sataprosenttisen varmasti vauvelin liikkeet. Vatsassa tuntui pienen pieni muksahdus, joka tosiaan tuntui samalla myös vähän siltä, kuin kupla olisi puhjennut. Se oli niin selkeästi ihan pikkuruisen potkun tuntuinen, ettei siitä voinut erehtyä. Istuin ja virnistelin typerän näköisenä, se oli jotenkin niin älyttömän hieno kokemus.

Ihan noin selkeitä pieniä muksahduksia ei ole sen jälkeen juuri tuntunut, mutta kyllä tuo massu ihan siltä tuntuu, että siellä välillä jokin pieni liikkuu. Tuntemuksia on vaikea kuvata muuten kuin sanomalla, että kohdussa "tuntuu hassulta".

Posti toi tänään huuto.netistä huutamani mammafarkut - ensimmäiset äitiyshousuni siis! Vedin ne jalkaani ja totesin, että ne putoavat jalasta, koska vatsan päälle tuleva trikoo-osa on niin valtaisa. Tarkempi tutkiminen osoitti myös, että lanteilla ja reisissä saisi olla hieman enemmän tilaa ja lahkeissa pari senttiä lisää pituutta. Vedin housut pois jalastani ja olin tyytymätön.

Hetken kuluttua päätin kuitenkin sovittaa housuja uusiksi. Koin ahaa-elämyksen tajutessani, että trikoo-osassa oli itse asiassa jonkinlainen kuminauha + nappi -viritelmä, jolla sen yläreunaa sai kiristettyä huomattavasti. Vaihdoin nappikiinnityksen viimeisestä reiästä noin 25 reikää kireämmälle, ja johan pysyivät housut jalassa. Eivät ne ehkä kauneuskilpailuja voita tuon reilun kiristyksen ja lahkeiden hienoisen lyhyyden takia, mutta kyllä ne ainakin kotikäytössä ovat niistä maksamani 13 euron arvoiset... ainakin jos tässä ei kovin pahasti persaus leviä kilojen karttuessa!
]]>

2008-08-27T14:27:00+03:00 2019-08-07T12:38:42+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/08/muksauksia arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Omat farkut menevät edelleen ihan nätisti jalkaan, mutta alkavat kyllä tuntua selkeästi täydemmiltä kuin tähän mennessä. Kyllä tuo masu siis ihan selkeästi pyöristyy, vähän kerrallaan. Tällä hetkellä odottelen kärsimättömänä selviä liikkeitä, sillä niitä ei oikein vielä tahdo tunnistaa. Jos syön jotain makeaa, alkaa vähän sen jälkeen vatsassa tuntua hassulta, ja veikkaan sen johtuvan vauvan liikkeistä, mutta muulloin en oikein erota, mikä on vauvan ja mikä ihan vaan suolistossa pyörivän kaasun aiheuttamaa... No, sitä mukaa kun pieni kasvaa, pitäisi liikkeidenkin muuttua selkeämmiksi!

Paino ei ole vieläkään noussut yhtään, enkä tiedä pitäisikö siitä olla hyvillään vai huolestunut. Enimmäkseen se pyörii lukemissa 77,1-77,3 - tänä aamuna vaaka näytti kuitenkin vain 76,3. Toivottavasti se on lähinnä nestehukkaa, yritän tänään tankata enemmän.
]]>

2008-08-23T14:41:00+03:00 2019-08-07T12:38:44+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/08/melkein-17-viikkoa-taynna arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Vauveli ei tainnut tykätä dopplerista, sillä heti kun syke saatiin kuulumaan, pieni vaihtoi äkkiä asentoa tai paikkaa ja kuuluvuus katosi. Tämä toistui vajaa kymmenen kertaa, ja neuvolantäti naureskelikin, että vauva on tosiaan liikekannalla. Vaan mikäpäs tuolla masussa on melskatessa, kun siellä on vielä tässä vaiheessa mukavasti tilaa.

Viikkoja: 15+4
Paino:  -400g viime kerrasta (ei haittaa vielä tässä vaiheessa...)
RR: 114/66
U-prot ja U-Gluk: -
Hb: 125
Vauvan syke: 148

Hemoglobiini oli laskenut siinä määrin, että minulle suositeltiin jo jotain mietoa rautavalmistetta. Tukkoiseen nenään voi kuulemma ensi hätään kokeilla jotain kosteuttavaa suihketta. Neuvolantäti arveli myös, että minun kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että juon tarpeeksi päivän aikana.

Eilen otin ensimmäisen mahakuvan. Siitä ei tullut kauhean hyvä, kun otin sen itse ihan vain käsivaralla, mutta kyllä siitä kehitys näkyy. Tai siis näkyisi, jos olisi mihin verrata. Eipä tuosta masusta vielä ulkopuolinen mitään huomaa, mutta omiin silmiin muutos on kyllä jo ihan selkeä.

]]>

2008-08-14T16:08:00+03:00 2019-08-07T12:38:46+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/08/toinen-neuvolakaynti arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Tänään on rv. 15+1. Raskaus on muuttunut helpommaksi ja mukavammaksi, kun pahoinvointia ei ole ollut enää kolmeen viikkoon. Ruoka maistuu paremmin kuin aiemmin, mutta ruoansulatus on selvästi hidastunut ja vatsa tulee täyteen vähemmästä kuin ennen. Sen takia syön määrällisesti varmaan jonkin verran vähemmän kuin ennen. Paino ei ole edelleenkään yhtään noussut, mutta alavatsalla alkaa olla näkyvissä pyöreyttä.

Vatsakumpu tuntuu selvästi varsinkin yöllisten pissareissujen (joita enää on onneksi vain kerran yössä) yhteydessä, kun vatsasta on laskenut kaikki päivän syömisten mahdollisesti aiheuttama turvotus ja muu "turha pulleus". Silloin alavatsalla tuntuu sellaista kiinteää pyöreyttä, joka tuntuu ihanalta käden alla. Ulkopuolisen silmin minusta ei kyllä taatusti vielä erota, että olen raskaana.

Äitiyshousuille ei ole vielä tarvetta, sillä omat housut mahtuvat jalkaan vallan mainiosti. Oli siis aika fiksu idea laihduttaa se 7-8 kg ennen raskautta, sillä sen ansiosta kaikki normaalihousuni jäivät väljiksi ja niissä on nyt vähän vatsankasvuvaraa. Toisaalta odotan kyllä jo kovasti sitä, että pääsisin käyttämään mammafarkkuja ja että vatsa olisi pyöreämpi... vaan kaikki aikanaan!

Sorruin ostamaan vauvalle vaatteita viikonloppuna: en voinut vastustaa erästä tiettyä vauvanvaatesarjaa, joten oli pakko ostaa jotain pientä. Päätin kuitenkin, että mitään muuta en osta ennen kuin olen käynyt rakenneultrassa (joka on siis 19. syyskuuta).

Torstaina on seuraava neuvola. Mukavaa!
]]>

2008-08-11T22:24:00+03:00 2019-08-07T12:38:48+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/08/ei-mitaan-uutta arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/

Voi miten kiitollinen olen pikkuisesta, joka kasvaa sisälläni. Olen todella onnekas. Kunpa kaikki menisi hyvin koko raskauden ajan!
]]>

2008-08-02T00:52:00+03:00 2019-08-07T12:38:50+03:00 https://arkangeli.vuodatus.net/lue/2008/08/onni-ja-epaonni arkangeli https://arkangeli.vuodatus.net/