Herään ensimmäisen kerran joskus viiden aikaan. Pissahätä. En kuitenkaan voi nousta ja mennä vessaan, koska olen päättänyt tehdä tänä aamuna uuden raskaustestin ja siihen tarvitaan juurikin tuo aamupissa. Päätän yrittää nukkua.

Nukahdan. Herään. Nukahdan. Herään. Nukahdan. Herään. Nukahdan. Herään.

Kuuden aikaan luovutan. Päätän käydä tekemässä testin ja nukkua sen jälkeen lisää. Ulkona paistaa aurinko, läheiseltä vilkkaalta tieltä kuuluu jo työmatkaliikenteen ääniä. Tassuttelen testin kera vessaan.

Viiden minuutin päästä tuijotan testin tulosta. Se on selkeämpi kuin kaksi päivää aiemmin. Viiva ei vieläkään ole vahva, mutta se on kuitenkin jo niin selkeä, ettei tuloksesta ole mitään epäselvyyttä.

Kömmin takaisin sänkyyn ja yritän nukkua lisää.
Pyörin.
Pyörin.
Pyörin.

Seitsemältä totean, että on ihan turhaa yrittää nukkua, sillä uni ei kerta kaikkiaan tule. Mielessä on liikaa asioita. Kun kerron heränneelle miehelleni testin tuloksesta, vastaus on jotakuinkin "ai jaa".

Harmittaa. Olen levoton, iloinen, jännittynyt, huolestunut, tohkeissani, riemuissani, skeptinen.. kaikkea tuota yhtä aikaa. Ja mies vaikuttaa siltä, kuin olisin kertonut, että ulkona on kaunis ilma.

Miehet!

Lohdutan itseäni ajattelemalla, ettei tässä vaiheessa ole mikään varmaa, joten ylenpalttiseen iloitsemiseen ei vielä edes ole aihetta. Mies on vain realisti.