Nyt on saatu käytyä siinä kovasti pelätyssä, jännitetyssä ja odotetussa rakenneultrassa. Pikkuinen näytti juuri siltä kuin pitikin: vastasi kokonsa puolesta viikkojaan ja kaikki rakenteet ja elimet olivat ultraajan mukaan kunnossa. Jippii!!! Ultran jälkeen oli ihan uskomattoman iloinen ja helpottunut olo.
Pienokaisen sukupuoli on nyt myös tiedossa, mutta se on paljastettu ainoastaan perheelle. Tuntuu jotenkin hämmentävältä tietää, kumpi siellä kohdussa köllöttelee. Nyt tulokkaaseen osaa suhtautua jotenkin selkeämmin omana itsenään eikä vain yleisesti vauvana, mikä tuntuu tavallaan aivan ihanalta.
Potkut ovat voimistuneet ja niitä tuntuu nykyään aika mukavasti pitkin päivää eikä ainoastaan iltapainotteisesti kuten aiemmin. Toisinaan pikkuinen onnistuu potkaisemaan jo niin napakasti, että se tuntuu jo epämukavalta. Enimmäkseen potkut ja muksaukset kuitenkin tuntuvat mukavalta ja vetävät suun hymyyn. On niin ihanaa saada massusta elonmerkkejä ja tietää, että pienellä on kaikki hyvin!
Maha on aloittanut mitä melkoisimman kasvupyrähdyksen. Tuntuu, että se on tuplannut kokonsa alle kahdessa viikossa! Nyt se on ihan selvä vauvamaha, jota ei enää vaatteilla juuri saa piiloon - ja se on oikeastaan kauhean mukavaa. Olen ostanut muutamia äitiyspaitoja, jotka korostavat pyöristyvää vatsaa kauniisti... en jotenkin osaa ajatellakaan, että pukeutuisin nyt johonkin isoon "säkkiin" ja yrittäisin peitellä tuota massua, sillä minusta se on kaunis. Joillekin odottaville äideille on ehkä vaikeaa hyväksyä se, miten vartalo muuttuu, mutta ainakin minä iloitsen tuosta pyöreästä massusta ja olen siitä ylpeä.
Mahakuva, rv 20+6:
Aihetta pienelle valituksellekin toki on: jostain syystä olo on ollut aika epämukava jo viikon, pari. Maha tuntuu jotenkin hankalalta. Se ei ole varsinaisesti kipeä, mutta tuntuu tukalalta ja välillä paineiselta. Se tuntuu oikeastaan vähän siltä, kuin sinne olisi sovitettu liian suuri ja hankalan muotoinen kappale sisälle. Hysteerinen esikoisodottaja minussa on hieman huolissaan, vaikka terve järki sanoo kyllä, että pakko tämän nopean mahan kasvun on jossain tuntua.
Annoin kuitenkin periksi neuroottisuudelleni ja menen tänään käymään lääkärillä, ihan varmuuden vuoksi. Better safe than sorry. Haluan kuulla ihan asiansa osaavalta lääkäriltä, että kaikki on hyvin ja tämä kuuluu asiaan.
Kommentit