Viikonlopun alla olin sietämättömän kireä. Tulkitsin oireet PMS:ksi ja valmistauduin siihen, että kuukautiset alkavat pian. Viikonlopun aikana tulivatkin perinteiset vatsakivut ja olin hieman harmissani, kun ei tärpännytkään. Toruin itseäni kärsimättömyydestä - eihän minulla oikeasti ole aihetta olla pettynyt, jos ei vielä toisessa kierrossa tärppää!

Vielä tänäänkään kuukautiset eivät kuitenkaan ole alkaneet. Vatsa on edelleen kipeä, ja minua kiukuttaa elimistöni temppuilu. Ärsyttää, että pahuksen kuukautiset eivät voi tulla silloin kun niiden pitäisi. Ärsyttää, että hermoilullani saan ne siirtymään. Hampaita pestessä yökkäyttää, ja tajuan, että sitä on sattunut useamminkin viime päivinä. Se ei ole minulle normaalia. En kuitenkaan usko raskauteen, sillä vatsa tuntuu ihan siltä, että kuukautiset tulevat pian.

Iltapäivällä päätän hakea apteekista raskaustestin vain lopettaakseni typerän jännittämisen siitä, milloin kuukautiset alkavat. Järkeilen, että kun näen negatiivisen testin, elimistöni rentoutuu. Ulkona on upean aurinkoinen päivä ja ohitan puistonpenkeillä kiireettä päivää paistattelevia vanhuksia pyöräillessäni kauppaan ja apteekkiin.

En tiedä raskaustestien merkeistä mitään, joten poimin satunnaisen testin ja palaan kaupan kautta kotiin. Vessassa alkaa jännittää. Tikkuun pissaaminen on jännityksen takia pahuksen hankalaa, mutta lopulta testi on tehty ja jätän sen kylpyhuoneen lattialle odottamaan vaaditut minuutit.

Odotusaikana keskustelen ystävän kanssa ircissä ja sanon, että pidän raskauden todennäköisyytenä ehkä yhtä kymmenestä, vaikka kuukautiset ovatkin myöhässä. Ei minusta tunnu siltä, että olisin raskaana. Vilkaistuani testitikkua määräajan jälkeen palaan ircin ääreen ja kerron ystävälleni, että testi oli negatiivinen aivan kuten oletinkin. Silti minusta tuntuu hieman haikealta.

Viitisen minuuttia myöhemmin vilkaisen jostain syystä testitikkua uudestaan. En tiedä, onko kyse optisesta harhasta vai mistä, mutta testi-ikkunassa näkyy mielestäni häivähdys viivasta. Sydän jättää pari lyöntiä väliin. Katson tarkemmin. Silmäni erottavat hyvin, hyvin hennon viivan. Otan tikusta kuvan ja kysyn ystävän mielipidettä. Kyllä, hänkin näkee siinä hyvin hennon viivan.

Ei voi olla totta.

Hetkessä mielialani ja ajatukseni ovat täydellisen kaaoksen vallassa. Aikani mietittyäni poljen takaisin apteekkiin ja haen erilaisen testin - mainoksen mukaan herkimmän myynnissä olevista. Kotona teen sen kädet täristen.

Kaksi viivaa. Testiviiva on heikko, mutta erottuu selvemmin kuin ensimmäisessä testissä. En ole uskoa silmiäni. Päätän odottaa pari päivää, ja tehdä vielä yhden testin.

Illalla kerron testien tuloksista töistä palaavalla aviomiehelleni. Hänen ensimmäinen arvionsa on, että elimistöni hormonitasapaino on kierukan jäljiltä vielä sekaisin. Hymähdän. Mistä minun elimistööni vahingossa raskaushormonia erittyisi, vaikka hormonitasapaino olisikin sekaisin?

Olen hirveän levoton, mutta nyt ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa.