Mies on työmatkalla huomiseen asti, joten olen yksin kotona. Riesana on ikävä flunssa kaikkine ihastuttavine piirteineen: nenä on puoliksi tukossa, vähän väliä yskittää ja veto on täysin poissa. Haaveilen Nasolinista, että saisin nenäni taas auki, mutta sitä ei tietääkseni saa käyttää raskauden aikana. On siis vain kärsittävä.

Aiemmin illalla erehdyin katsomaan Housea. Sarja kuuluu suurimpiin suosikkeihini, mutta tämäniltaisen uusinnan katsominen oli virhe. Jaksossa oli sairaita vastasyntyneitä vauvoja, joista yksi menehtyi. Itkin silmät päästäni. Juuri nyt en todellakaan halua katsoa jotain, missä pienelle nyytille käy huonosti.

Vähän myöhemmin luin Blogilistalta joitakin satunnaisia raskausaiheisia blogeja ja nekin saivat minut itkemään. Taitavat olla hormonit hieman sekaisin, eh? Aiemmin tänään ehdin kyllä jo aavistuksen huolestuneena pohtia, miksi minua ei enää kuvota samalla tavalla kuin joitain päiviä sitten, mutta kun hampaita pestessäni sitten olin oksentaa neljä vai viisi kertaa, rauhoituin. Kyllä ne samat oireet ovat edelleen tallella.

Yksi uusikin raskausoire on ilmaantunut tässä parin viimeksi kuluneen päivänä aikana: nännit ovat arat. Olen lukenut monista, joilla rintoja aristaa raskauden alussa, mutta minulla ei arista koko rintoja vaan ainoastaan nännit ovat kipeät. Se on oikeastaan aika omituinen tunne.

En oikein vieläkään täysin usko tätä todeksi. Aluksi olin tuhannen tohkeissani, mutta nyt olen rauhoittunut selvästi. En enää juokse jatkuvasti vessassa tarkistamassa, onko vuoto alkanut, joskin on tunnustettava, että jokaisella vessareissulla tuijotan koipieni välistä pyttyyn nähdäkseni, näkyykö virtsassa yhtään punerrusta. Noloa ja neuroottista, mutta en voi sille mitään. Tämä on jotenkin niin uskomatonta.

Tänään on rv 5+1. Olen päättänyt mennä varhaisraskauden ultraan kunhan seitsemän viikkoa tulee täyteen. Silloin sydänäänten pitäisi jo varmasti kuulua. Melkein kaksi viikkoa vielä - miten ihmeessä minä jaksan odottaa?