Rv 6+5. Ihan sietämättömän paska mieli. Eilen illalla nukkumaanmennessä iski epämääräinen ahdistus ja pelko, ja tuli sellainen tunne, että tää on kauhea virhe ja että ei tästä tule mitään. Tuntui, että olin ihan hullu kun ylipäänsä halusin raskaaksi. Aamulla mieli oli kuitenkin selvästi parempi - vähän aikaa.

Nyt minusta tuntuu siltä, että minä ainoastaan pilaan parhaillaan miehen kesän. En minä haluaisi olla jatkuvasti kuolemanväsynyt ja huonovointinen, mutta kun en voi sille mitään. En minä saanut valita, millä hetkellä tulen raskaaksi. Kuitenkin minä nyt haluaisin olla siinä käsityksessä, että me molemmat halusimme tätä ja että juniori tosiaan on tervetullut.

Yritin ehdottaa tulevalle viikonlopulle sellaista ohjelmaa, mihin arvioin jaksamiseni riittävän ja mikä ei vaadi pitkiä auto- tai bussimatkoja, mutta eipä ne ehdotukset tainneet kelvata. Itkettää ja väsyttää.