Mojovan laktoosiripulin (mitäs olin niin varomaton...) vuoksi en ole vielä uskaltautunut nukkumaan vaikka kello lähestyy yhtä yöllä. Aikani kuluksi olen lueskellut blogeja. Päädyin lukemaan useampaakin lapsettomuutta käsittelevää blogia ja minua alkoi itkettää ihan älyttömästi. Tuntuu niin kauhean pahalta toisten puolesta, kun ainakin toistaiseksi itsellä on kaikki sujunut niin hirveän vaivattomasti. Miksei tämä voi onnistua jokaiselta raskautta toivovalta? Miksi jotkut saavat osakseen vain pettymyksen toisensa jälkeen? Se tuntuu todella kohtuuttomalta, vaikkei se kenenkään syytä olekaan. On vain huonoa onnea, huonoja olosuhteita - siinä kaikki.

Voi miten kiitollinen olen pikkuisesta, joka kasvaa sisälläni. Olen todella onnekas. Kunpa kaikki menisi hyvin koko raskauden ajan!